Näin ollen kun Jeesus pyytää teitä ja minua kääntymään eli tekemään parannuksen, Hän kutsuu meitä muuttamaan mieltämme, tietoamme, henkeämme – jopa sitä, miten hengitämme. Hän pyytää meitä muuttamaan sitä, millä tavoin me rakastamme, ajattelemme, palvelemme, käytämme aikaamme, kohtelemme vaimoamme, opetamme lapsiamme ja myös huolehdimme ruumiistamme. Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. Se on avain onnellisuuteen ja mielenrauhaan. Kun parannukseen yhdistyy usko, se avaa meille pääsyn Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaan.

"Me voimme toimia paremmin ja olla parempia", yleiskonferenssi, huhtikuu 2019

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi haastaa meidät muuttumaan. "Tehkää parannus" on sen yleisin sanoma, ja parannuksen tekeminen tarkoittaa luopumista kaikista niistä tavoistamme – henkilökohtaisista, sukuun, syntyperään ja kansallisuuteen liittyvistä – jotka ovat Jumalan käskyjen vastaisia. Evankeliumin tarkoitus on tehdä tavallisista olennoista taivaallisia kansalaisia, ja se edellyttää muutosta.

Jeesus käski meitä rakastamaan toinen toistamme, ja me osoitamme tuota rakkautta tavalla, jolla me palvelemme toisiamme. Meitä on käsketty myös rakastamaan Jumalaa, ja me osoitamme tuota rakkautta tekemällä jatkuvasti parannusta ja pitämällä Hänen käskynsä (ks. Joh. 14:15). Ja parannuksenteko tarkoittaa enemmän kuin syntiemme hylkäämistä. Laajimmassa mielessään se edellyttää muutosta, kaikkien sellaisten perinteidemme hylkäämistä, jotka ovat Jumalan käskyjen vastaisia. Kun me kuulumme kokonaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kulttuuriin, meistä tulee pyhien kansaa ja Jumalan perhettä (Ks. Ef. 2:19).

"Parannus ja muutos", yleiskonferenssi, lokakuu 2003

Meistä ei tule pyhempiä pelkästään pyytämällä sitä. Niin tapahtuu, kun teemme sitä, mitä tarvitaan, jotta Jumala voi muuttaa meidät.

"Pyhyys ja onnensuunnitelma", yleiskonferenssi, lokakuu 2019

Halukkuutemme tehdä parannus osoittaa kiitollisuutemme Jumalan lahjasta sekä Vapahtajan rakkaudesta ja Hänen puolestamme tekemästään uhrauksesta. Käskyt ja pappeuden liitot toimivat kokeena uskolle, kuuliaisuudelle ja rakkaudelle Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan, mutta mikä vielä tärkeämpää, ne tarjoavat tilaisuuden kokea rakkautta Jumalan antamana ja saada ilon täyteyttä sekä tässä elämässä että tulevassa elämässä. – –

Muistakaa: taivaat eivät tule olemaan täynnä niitä, jotka eivät koskaan ole tehneet virheitä, vaan niitä, jotka ymmärsivät olevansa poissa kurssista ja jotka korjasivat tapansa päästäkseen takaisin evankeliumin totuuden valoon.

Mitä enemmän arvostamme profeettojen sanoja ja sovellamme niitä, sitä paremmin ymmärrämme, kun olemme poikkeamassa kurssista – vaikka vain muutaman asteen verran.

"Vain muutaman asteen ero", yleiskonferenssi, huhtikuu 2008

Kutsu tehdä parannus on harvoin lausuttu nuhteena, vaan ennemminkin rakastavana pyyntönä kääntyä ympäri ja "kääntyä takaisin" Jumalaa kohti. Se on rakastavan Isän ja Hänen ainosyntyisen Poikansa kehotus olla jotakin enemmän kuin mitä olemme, kurottaa kohti korkeampaa elämäntapaa, muuttua ja tuntea iloa käskyjen pitämisestä. Kristuksen opetuslapsina me riemuitsemme parannuksenteon siunauksesta ja anteeksisaamisen ilosta. Niistä tulee osa meitä, ne muodostavat tapamme ajatella ja tuntea. – –

Useimmille parannuksenteko on hiljaista ja aika yksityistä, päivittäistä Herran avun etsimistä tarvittavien muutosten tekemiseksi.

Useimmille parannuksenteko on enemmän matka kuin kertatapahtuma. Se ei ole helppoa. Muuttuminen on vaikeaa. Se vaatii juoksemista vastatuuleen, uimista vastavirtaan. Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Parannus on kääntymistä pois sellaisista asioista kuin epärehellisyys, ylpeys, viha ja epäpuhtaat ajatukset, ja kääntymistä kohti sellaisia asioita kuin ystävällisyys, epäitsekkyys, kärsivällisyys ja hengellisyys. Se tarkoittaa "kääntymistä takaisin" kohti Jumalaa. – –

Parannus ei muuta vain meitä, vaan se siunaa myös perhettämme ja rakkaitamme. Kun teemme vanhurskaan parannuksen, Herran aikataulun mukaisesti Vapahtajan ojennetut käsivarret eivät ympäröi vain meitä, vaan ne ojentuvat myös kohti lastemme ja jälkeläistemme elämää. Parannus tarkoittaa aina sitä, että edessäpäin on suurempaa onnea.

"Tehkää parannus, jotta minä voin parantaa teidät", yleiskonferenssi, lokakuu 2009

Käytöksemme muuttaminen ja palaaminen "oikealle tielle" ovat osa parannusta, mutta vain osa. Todelliseen parannukseen sisältyy myös sydämemme ja tahtomme kääntäminen Jumalaan ja synnin hylkääminen. Kuten Hesekielissä selitetään, parannuksenteko on sitä, että "kääntyy synneistään ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, palauttaa vaatimansa pantin – –, vaeltaa elämän käskyjen tietä eikä enää tee vääryyttä". – –

Todelliseen parannukseen täytyy sisältyä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, usko siihen, että Hän voi muuttaa meidät, usko siihen, että Hän voi antaa meille anteeksi, ja usko siihen, että Hän auttaa meitä välttämään tekemästä lisää virheitä. Tämän kaltainen usko saa Hänen sovituksensa vaikuttamaan meidän elämässämme. Kun me "ymmärrämme jälkeenpäin" ja "käännymme ympäri" Vapahtajan avulla, me voimme tuntea toivoa Hänen lupauksistaan ja anteeksiannon iloa. Ilman Lunastajaa luontainen toivo ja ilo haihtuvat ja parannuksenteosta tulee vain onnetonta käytöksen muuttamista. Mutta osoittamalla uskoa Häneen me koemme kääntymyksen Hänen kykyynsä ja halukkuuteensa antaa synnit anteeksi. – –

Valitkaamme verukkeiden sijaan parannus. Parannuksen avulla me voimme mennä itseemme kuten vertauksen tuhlaajapoika ja pohtia tekojemme iankaikkista vaikutusta. Kun ymmärrämme, kuinka syntimme voivat vaikuttaa iankaikkiseen onneemme, meistä paitsi tulee todella katuvia me myös pyrimme tulemaan paremmiksi. – –

Se tosiseikka, että me voimme tehdä parannuksen, on evankeliumin hyvä sanoma! Syyllisyys voidaan pyyhkiä pois. Me voimme täyttyä ilolla, saada syntimme anteeksi ja tuntea omantunnonrauhaa. Me voimme vapautua epätoivon tuntemuksista ja synnin orjuudesta. Me voimme täyttyä Jumalan ihmeellisellä valolla emmekä enää tunne tuskaa. Vapahtajamme ansiosta parannus on paitsi mahdollinen myös iloinen asia.

"Parannus – iloinen valinta", yleiskonferenssi, lokakuu 2016