Käytöksemme muuttaminen ja palaaminen "oikealle tielle" ovat osa parannusta, mutta vain osa. Todelliseen parannukseen sisältyy myös sydämemme ja tahtomme kääntäminen Jumalaan ja synnin hylkääminen. Kuten Hesekielissä selitetään, parannuksenteko on sitä, että "kääntyy synneistään ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, palauttaa vaatimansa pantin – –, vaeltaa elämän käskyjen tietä eikä enää tee vääryyttä". – –
Todelliseen parannukseen täytyy sisältyä usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, usko siihen, että Hän voi muuttaa meidät, usko siihen, että Hän voi antaa meille anteeksi, ja usko siihen, että Hän auttaa meitä välttämään tekemästä lisää virheitä. Tämän kaltainen usko saa Hänen sovituksensa vaikuttamaan meidän elämässämme. Kun me "ymmärrämme jälkeenpäin" ja "käännymme ympäri" Vapahtajan avulla, me voimme tuntea toivoa Hänen lupauksistaan ja anteeksiannon iloa. Ilman Lunastajaa luontainen toivo ja ilo haihtuvat ja parannuksenteosta tulee vain onnetonta käytöksen muuttamista. Mutta osoittamalla uskoa Häneen me koemme kääntymyksen Hänen kykyynsä ja halukkuuteensa antaa synnit anteeksi. – –
Valitkaamme verukkeiden sijaan parannus. Parannuksen avulla me voimme mennä itseemme kuten vertauksen tuhlaajapoika ja pohtia tekojemme iankaikkista vaikutusta. Kun ymmärrämme, kuinka syntimme voivat vaikuttaa iankaikkiseen onneemme, meistä paitsi tulee todella katuvia me myös pyrimme tulemaan paremmiksi. – –
Se tosiseikka, että me voimme tehdä parannuksen, on evankeliumin hyvä sanoma! Syyllisyys voidaan pyyhkiä pois. Me voimme täyttyä ilolla, saada syntimme anteeksi ja tuntea omantunnonrauhaa. Me voimme vapautua epätoivon tuntemuksista ja synnin orjuudesta. Me voimme täyttyä Jumalan ihmeellisellä valolla emmekä enää tunne tuskaa. Vapahtajamme ansiosta parannus on paitsi mahdollinen myös iloinen asia.
"Parannus – iloinen valinta", yleiskonferenssi, lokakuu 2016